Viherkasviharrastus on mielletty pitkään keski- ja mummoikäisten naisten puuhaksi. Sen vuoksi olen erittäin ilahtunut, että nuoret ja erityisesti nuoret miehet ovat löytäneet tämän harrastuksen. New York Post uutisoi kuitenkin hiljattain, että erään tutkimuksen mukaan viherkasvien hoitaminen stressaa milleniaaleja. Juttu herätti pohtimaan syitä, mistä tällainen johtuu. Kasveillahan on monia ihmisen hyvinvointiin vaikuttavia positiivisia ominaisuuksia, kuten ilman kosteuttaminen ja puhdistaminen sekä viihtyisyyden lisääminen ja esteettinen mielihyvä, minkä lisäksi niiden kanssa puuhaaminen on todettu terapeuttiseksi. Terapeuttista kasviharrastus on kuitenkin vain niin kauan, kuin siitä syntyy onnistumisen ja mielihyvän tunteita. Jos se muuttuu taisteluksi kasvien henkiinjäämisen puolesta, suorittamiseksi ja stressaa, on terapeuttinen vaikutus kaukana.
Pohjimmiltaan tässä ”stressaamisessa” lienee kyse samasta asiasta kuin puutarhakasvien hoitamisessakin. Kasveja hankitaan kotiin niiden ulkonäön innoittamana ilman, että tunnetaan kasvin omia kasvuvaatimuksia ja hoitotarpeita. Kenties lehdessä on ollut juttu ja upea kuva kiiltävälehtisestä trendikasvista ja sellainen halutaan myös omaan kotiin. Myös upeiden kuvien luoma mielikuva rehevistä kasveista lähes kasvihuonemaisessa huoneympäsistössä houkuttelee monia. Lisäksi mitä mielikuvituksekkaimmat amppeliratkaisut, ylösalaisin riippuvat pussukat ja kauniit ruukut lisäävät mielikuvaa, että kasvit viihtyvät missä vain. Siinä huumassa ei tule ajatelleeksi, että kyseessä ovat elävät kasvit, joilla on omat yksilölliset tarpeensa, jotta ne viihtyvät hyvin ja kasvavat kunnolla. Vielä vähemmän saatetaan pohtia sitä, onko omassa kodissa kyseiselle kasville sopivat olosuhteet ja itsellä edellytykset ja jaksamista hoitaa kasveja näiden vaatimusten mukaan. Pettymys on sitten suuri, kun ihasteltu kasvi ei pysykään hengissä tai hankittujen kasvien hengissä pitäminen vaatii ponnistelua.
Joillekin kasvattajille tuottaa pettymyksen myös se, ettei kaupasta ostettu kaunis pikkutaimi pysykään sellaisena kuin se ostettaessa oli. Kasvi venyy pituutta ja sen muoto muuttuu. Silloin on kenties unohtunut se tosiasia, että kasvi on elävä olento, jonka kuuluu KASVAA. Lajikohtaista on sitten se, kuinka nopeasti ja millä tavoin tuo kasvu tapahtuu.
Linkistä voit lukea tutkimusta käsittelevän jutun.
Totta puhuen ensimmäiset kasvin menestymiseen vaikuttavat olosuhteet syntyvät jo ennen kuin kasvi on edes siirtynyt uuteen lopulliseen kotiinsa. Kaupasta ostettu kasvi on kasvatettu kasvihuoneessa juuri sille kasville ihanteellisissa valo-, ravinne- ja kosteusolosuhteissa. Saavutettuaan tietyn myyntikoon se pakataan tiiviisti isoihin rullakoihin kuljetusta varten ja siirretään tukkuliikkeeseen tai muihin väliportaisiin. Näissä väliportaissa kasvi saattaa joutua seilaamaan useita päiviä, jopa jonkun viikonkin, ennen kuin se saapuu kauppaan. Vain harvoin kasvi siirtyy kasvattajalta eli taimistolta ilman väliportaita suoraan kauppaan. Sen enempää tukkuliikkeessä, väliportaissa kuin kaupassakaan on harvoin kasville ihanteelliset olosuhteet, vaikka tällaiset toki pyritään mahdollisuuksien mukaan luomaan. Lisäksi kasvi kohtaa siirtokuljetusten aikana lämpö-, paleltumis-, ilmanvaihto-, kuivumis-, tuholais- ja kasvitautitartunta- yms. riskit. Näiden jäljiltä kasvi on valmiiksi stressaantunut, kun siihen ihastunut ostaja vie sen kaupasta kotiinsa. Tästä alkaa kasviharrastajan haaste. Jos olosuhteet ovat kasvin toipumiselle ja kasvulle epäsuotuisat, kasvi jaksaa ehkä kukoistaa hetken aikaa, mutta hiipuu sitten hiljalleen pois.
Jutun innoittamana päätin seuraavaksi blogissani kirjoitella muutamia näkemyksiä ja vinkkejä, miten huonekasviharrastus kannattaa aloittaa niin, että se aidosti palkitsee ja toimii siten terapeuttisesti. Kuten muutkin harrastukset, myös tämä harrastus kannattaa aloittaa pienin askelin. Kokemus ja harjoitus tekee mestarin.
Ps. Mitä tarkoitetaan viherkasvilla? Virallinen määritelmäkin löytynee, mutta seuraavassa oma kasvikaupan taustalta muovautunut kansantajuinen käsitykseni termistä. Viherkasvit ovat meidän leveysasteillamme ympärivuotisesti sisätiloissa asuinhuoneissa ruukuissa tai kasvualtaissa kasvatettavia kasveja, jotka eivät menesty meillä ulkona puutarhassa talviaikaan. Viherkasveja kasvatetaan pääsääntöisesti niiden lehdistön vuoksi. Ahtaimman tulkinnan mukaan viherkasvit eivät kuki. Tosiasiassa useimmat meillä viherkasveina kasvatettavat kasvit kuitenkin luonnollisissa oloissaan kukkivat ja tekevät niin meilläkin olosuhteiden ollessa suotuisat. Huonekasvilla ja ruukkukasvilla tarkoitetaan samaa kasviryhmää, mutta terminä niihin sisältyvät myös kukkivat kasvit. Myös sisäkasvi -sanaa käytetään tästä samasta kasviryhmästä.