Tutustu Vanhaan puutarhurin pihaan

”Vanha puutarhurin piha” saattaa olla sinulle jo tuttu, jos olet vieraillut Loviisan Avoimet puutarhat -tapahtumassa parin viime vuoden aikana.  Kertaan sen tarinan näin blogini aluksi, koska tämä puutarha ja sen kasvit varmasti tulevat vierailemaan jutuissani – tai ainakin kuvissa – usein. 

 

Torppa 1800 -luvun puolivälistä 

Puutarha sijaitsee Loviisan vanhan kaupungin eli alakaupungin reunalla kuuluisan Loviisan harjun rinteessä. Kiinteistön historia ulottuu ainakin 1800 -luvun puoliväliin, jolloin tontille on tämänhetkisen tiedon mukaan rakennettu pieni hirsitorppa. Olen nähnyt tuon harmaan torpan kuvan ikuistettuna maalaukseen, joka on päässyt erääseen Loviisan historiasta kertovan kirjan kanteen. Harmikseni en ole saanut itse kirjaa tutustuttavakseni. Torpassa oli luonnonkivijalka ja multapenkkiperustus ja se käsitti tuvan ja huoneen.

1950 -luvulla talon tytär osti kiinteistön vanhemmiltaan. Hänen miehensä oli ammatiltaan puutarhuri. Tästä juontuu tontille antamani nimi ”Vanha puutarhurin piha”. Pariskunta laajensi taloa isolla huoneella ja eteisellä lähes nykymuotoonsa v.1955. Tuolloin siinä oli vielä kylmä vintti ja pieni sisääntulokuisti. Saunaa talossa ei ollut, ei edes pihasaunaa, sillä tuohon aikaan useimmat kaupunkilaiset kävivät peseytymässä yleisessä saunassa. Huussi sijaitsi pihan punamultaisen vajan takaosassa. Vaja on tontilla edelleen, tosin erittäin huonossa kunnossa. Jossakin vaiheessa rakennus sai suojelukaavan, ts. se on ulkoasultaan museoviraston suojelumääräysten alainen.  Myöhemmät asukkaat ovat rakentaneet taloon sisäwc:n, lisäsiipeen kuistin viereen saunan ja pesuhuoneen sekä ottaneet asuinkäyttöön myös yläkerran. Tässä yhteydessä rakennettiin yläkertaan ikkunat kattolyhtyyn pihan puolelle. Kadun puolelle tällaisen rakentamiselle ei kuulema suojelumääräyksen vuoksi saatu lupaa, koska se olisi muuttanut alkuperäisen julkisivun ilmeen. Vuonna 1992 kiinteistölle rakennettiin toinen pieni asuinrakennus. Tämä rakennus jäi tonttijaon yhteydessä omaksi kiinteistökseen v. 2015 meidän ostaessamme vanhemman osan itsellemme vapaa-ajanasunnoksi.

Puutarhurin puutarha 

Puutarha sijaitsee hyvin jyrkällä rinnetontilla. Tasaisen viljelymaan saamiseksi tonttia on ollut pakko pengertää. Pengerrykset ja luonnonkivimuurit ovat pääosin tuon 50 -luvun puutarhuripariskunnan tai ehkä jopa heidän edeltäjiensä kätten jälkiä. Puutarha on toiminut alunperin puhtaasti hyötytarhana ja omistajiensa tulonlähteenä. Maaperä on kivistä mullansekaista hiekkamaata ja vieläkin lähes joka lapionpisto iskee kiveen. Voin vain kuvitella minkälainen urakka menneillä puutarhureilla on senaikaisilla työvälineillä ollut! ”Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman” pitää kyllä kirjaimellisesti tässä kohden paikkansa. Eräs paikallinen rouva tiesi kertoa, että vihannes- ja muiden hyötykasvien lisäksi puutarhassa on ollut myös ainakin kesäkukkaviljelyä. Tätä kukkaloistoa hän muistaa ihailleensa lapsena tontin ohi kulkiessaan. Puutarhan tuotokset myytiin läheisellä Loviisan torilla, minne ne kärrättiin puukärryillä. Rouvan tiedetään myyneen siellä omenoita aina 1970 – luvun lopulle saakka. 

Tontilla on sijainnut laaja omenatarha, jonka puita on vielä jokunen jäljellä. Näistä erikoisin on menneen puutarhurin ammattitaidon osoituksena kadun varressa kasvava perheomenapuu, joka tuottaa kolmenlajisia omenoita. Kutsun sitä ”vanhaksi rouvaksi.” Sitä emme tohtineet kaataa, vaikka tonttijaon vuoksi tekemämme uusi sisääntulotie oikeastaan olisi sitä vaatinut. Sisääntulotien leveyden määräsi siis tuo puu. Se tarkoittaa, että tälle tontille ei tulla autolla eikä isoilla koneilla. Ja omenoita putoilee jalkakäytävälle ohikulkijoiden iloksi / harmiksi… Meille se on harmi, koska omenat aiheuttavat siivoustyötä, vaikka niistä ei ole syötäviksi enää asfaltille pudottuaan. 

Vanhojen puutarhureiden jälkeen puutarha jäi oman onnensa nojaan muutamiksi vuosiksi, kunnes uudet omistajat muuttivat taloon 1984. Perhe viihtyi siellä kaikkiaan kolmekymmentä vuotta. Puutarhaa muokattiin asukkaittensa tarpeisiin ja hyötykasvitarhasta rakentui viihtyisä omakotipiha laajoine nurmikkoalueineen. Meidän ostaessamme paikan v. 2015 puutarha oli rehevä, mutta useimmat pensaat ja myös omenapuut kaipasivat jo kipeästi hoitoleikkauksia ja nuorentamista ja kivimuurit korjausta. 

Vanhoja kasvikantoja

Puutarhan valtavat syreenit ja kadun varrella talon edustalla kasvavat neilikkaruusut sekä tontin korkeimmalla kohdalla kasvavat juhannusruusut ovat alkuperäisiä. Myös monet muut puutarhan kasvilajeista ovat vanhaa alkuperää. Puutarhasta löytyy mm. nimensä mukaisesti laajasti villiintyneet kasvustot villiviiniä. Niitä lienee kasvanut tontin ylärinteessä isojen koivujen runkoja vasten. Kun ne on kaadettu, ovat köynnökset levittäytyneet maanpeitteeksi koko ylärinteeseen. Edellinen asukas kertoi, että villiviini oli niin vahva, että se onnistui tukahduttamaan yhden rinteessä kasvaneen kanadantuijankin. 

Myös humalasalkoja lienee ollut useita, koska niiden peruja löytyy tontilta useasta paikasta. Raparperia on ollut kasvatuksessa pitkä rivi vielä 1980-luvulla.  Muista kasveista en pysty sanomaan niiden ikää, sillä osa on varmastikin vanhoja ja osa edellisten asukkaiden istuttamia. Kukkivia perennoja tontilla oli meidän sinne tullessamme vain vähän. Aitoja vanhoja ovat ainakin idänsinililjat, jotka varhain keväällä värittävät koko rinteen siniseksi. Keltaisena kukkivat jalokiurunkannukset ja vanhasta asutuksesta kertovat keltamot sekä luonnonkukkina kasvavat pystykiurunkannukset ja pikkukäenrieskat ovat vanhoja. Lisäksi lehtoakileijat, tarhapiiskut (tai kanadanpiiskut – en ole vielä tunnistanut kumpaa ovat), lupiinit ja vaatimattoman näköinen pikkuängelmä lienevät alkuperäiskasvustoa. Vanhoja puutarhatyökaluja on myös säilynyt punamullatun vajan kätköissä ja menneiden aikojen aarteita löytyy sieltä täältä tontilta maata muokattaessa. 

Puutarharemonttia 

Meidän tulomme myötä tontti jaettiin kahtia ja uudempi pikkutalo jäi omaksi kiinteistökseen entiselle omistajalle. Muutos edellytti mm. uuden sisääntulon  rakentamista tontille ja pieniä muutoksia pihan kulkuväyliin. Sen jälkeen tontilla on tehty erilaisia peruskorjaus- ja uudistustöitä. Lähes ensitöikseni siirsin marjapensaat olohuoneen ikkunan edestä sivummalle ja ne saivat antaa tilaa isolle perinnekasvi-istutukselle. Vuohenputki ja heinät olivat valloittaneet kukkapenkkejä, joten nämä on kertaalleen nostettu ylös, puhdistettu ja istutettu lisää kasveja. Perennoja olen tuonut omalta entiseltä pihaltamme, saanut sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta, vaihtanut ja ostanutkin. 

Vanhoissa omenapuissa näkyi vuosien hoitoleikkausten puute. Oksat repeilivät talvella ja korkeiden puiden hoitoleikkaukset olivat rinnemaastosta johtuen hankalia. Omenapuilla on nyt toteutettu viisivuotishoitosuunnitelmaa, jolla niitä madalletaan melko rajustikin hoitotöiden helpottamiseksi. Muotoilulla tavoitellaan myös latvuksien ilmavuuden parantamista, jolloin muumio-omenoiden muodostus vähee. Vanha komea siperianhernepensasaita levisi tukkimaan jalkakäytävää ja talvella oksat painuivat lumen painosta maata vasten. Lahonnut pensasaita oli aika leikata alas. Myös komea vanha euroopanhappomarjapensas repesi ensimmäisenä lumitalvena rungostaan kahtia ja oli pakko leikata. Valtavaksi levähtänyttä ja risuiseksi muuttunutta pihajasmiketta kevennettiin myös rajusti. Luonnonkivipenkereitä on pitänyt korjailla, sillä vuosien saatossa niistä oli murtunut kiviä. Liuskekivilaatoitusta talon sisääntulossa on laajennettu ja näkymiä tontin korkeimmilta kohdilta vanhan alakaupungin talojen kattojen yli merelle on avattu kasveja harventamalla ja siirtämällä. 

Puutarha ei ole koskaan valmis

Niinpä. Ei ainakaan näin vaihtelunhaluisen puutarhurin silmin. Tämänkin puutarhan ”remontointi” jatkuu edelleen. Tavoitteena on helppohoitoisuus ja samaan aikaan säilyttää vanha tunnelma. Uusia kasveja tulee ja vanhat kasvit vaihtavat paikkaa, jos siltä tuntuu. Kasvivalinnoissa pitäydyn vanhoissa perinteisissä kasvilajeissamme, sillä ne sopivat rakennuksen ja ympäristön tyyliin ja ovat kestävimpiä tällä jokseenkin kuivalla ja paikoin varjoisalla pihalla. Olosuhteisiin soveltuvilla kasvivalinnoilla varmistan myös sen, että kasvien hoitaminen on helppoa. Esimerkiksi kasteltavaa on hyvin vähän. Kastelen käytännössä vain vastaistutettuja taimia sekä joitakin ”silmäteriä” kaikkein kuivimpina hellejaksoina. Periaatteena tällä pihalla on luonnonmukaisuus ja ”hallittu hoitamattomuus”. Näin elinmahdollisuudet suodaan sekä viljelykasveille, luonnonkasveille että luonnon eläimille ja hyönteisille. Siksi en ole turhan tarkasti nyppimässä jokaista rikkaruohoa perennapenkeistä ja jopa jotkut rikkaruohoina pidetyt luonnonkasvit saavat aikansa kaunistaa kukkapenkkiä puutarhakasvien rinnalla.

Vanha puutarhurin piha Loviisan Avoimet puutarhat -tapahtumassa

Puutarhan kutsumanimi syntyi ottaessani ensimmäisen kerran osaa Loviisan Avoimet puutarhat tapahtumaan v. 2017. Jokaisella tapahtumaan osallistuvalla puutarhalla on nimi, niinpä tällekin piti keksiä oma. Se löytyi luontevasti talon puutarhan historian kautta. Ensimmäisenä vuotena kutsuin puutarhaamme remonttikohteeksi, koska perusparannustöitä oli silloin työn alla vielä paljon. Vastaanotto oli minulle hellävarainen, sillä kävijät tuntuivat ymmärtävän ja olevan kiinnostuneita kuulemaan myös tulevista suunnitelmista. Ilmapiiri ja tunnelma tällä pihalla on aina ollut rauhoittava. Monet kävijöistä aistivat sen ja mainitsivat siitä minulle. Kävijöiden kommenttien ja Green Coach puutarhaterapiaopintojeni innoittamana toteutin puutarhaan viime keväänä pienimuotoisen aistipuutarhapolun. Kokemus siitä oli positiivinen, joten toteutin sen jälleen tänä keväänä. Sen kiertänyt on voinut aistia tämän vanhan pihan tunnelman kaikin aistein. Tulevaisuus näyttää ovatko puutarhan portit avoinna tulevinakin kesinä. 

Kertoilen kuulumisia Vanhalta puutarhurin pihalta jatkossa ajoittain tässä blogissani. Kuvia löydät lisäksi Vihervoiman sivuilla Instagramissa ja Facebookissa sekä Loviisan Avoimet puutarhat -Instagram ja FB -sivuilla  #vanhapuutarhurinpiha. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan! 

Puutarhaterveisin Tarja